No kyllähän 2018 olivat värit jo valloillaan. Oma suosikkini vihreä jatkaa voittokulkuaan, sekä violetille (ei oma suosikkini ollenkaan) povataan jatkoaikaa. Keltainen ja punainen tulevat myös näkymään syvinä savyinä. Marimekon kevään kodin mallistossa on värien ilotulitusta, jopa sellaiseen 80-luvun tyyliin. Oudotkin väriyhdistelmät saavat vapautuksen.

Vaaleat sävyt muuttuvat kermaisemmiksi ja hivenen lämpöisemmiksi.

Messinki ja kupari syrjäyttävät ruusukullan.

Jo tulemisen tehneet suuret kuviot tapeteissa jatkavat. Erityisesti kukkakuviot ovat must. Sametti materiaalina on supermuodikas. Puu materiaalina, mutta erityisessti ekologisena vaihtoehtona pesee muut pinnat. Geometriset kuviot tekevät paluuta myös, värien ryydittämänä nekin.

Art Decosta tulee vaikutteita sisustukseen. Tämä suuntaus tulee ainakin itselleni uudempana tulokkaana, nuo muut edellämainitut on jo olleetkin tulon päällä viime vuonnakin enemmän. Kaarevat kalusteet, erityisesti sohvissa ja sohvapöydissä tuovat vaikutteita 60-luvun sisustusmaailmasta. Ne tuovat myös omalta osaltaan pehmeyttä. Aika jänniä juttuja tulossa.

Tämä postaus on samalla SOBlogien joulukalenterin luukku nro 23.
Yksi yö aattoon. On siivottu ja paistettu laatikot ja piparit. Lahjatkin on kääritty ja kuusi koristeltu. Huomenna kaikki huipentuu. Sitten se on jo ohi. Onneksi olen oppinut nauttimaan myös matkasta. On mukava maistella glögiä kynttilänvalossa  joulun alla. Kuitenkin tärkein asia joulussa on kiitollisuus. On lapset, perhe ja terveys. Siinä se, mitä tarvitsen. Sen kun aina muistaa, niin hyvä. 

Ihanaa joulua kaikille teille. 

En ole juuri koskaan tehnyt jouluksi makeisia itse. Tai ainakin siitä on niin monta vuotta, etten enää muista tehneeni. Ruotsalaisessa sisustuslehdessä oli ilmeisesti niin houkuttelevilla kuvilla varustetut makeisohjeet, että innostuin tekemään muutamaa sorttia. Muistan kyllä lapsena sukulaisten luona maistaneeni noita piparminttusuukkoja. Siksikin niitä oli kiva tehdä ja verestää lapsuusmuistoja. Ihan pyöreää muotoa ei kaikki suukot saavuttaneet. Johtuneeko harjoittelun puutteesta vai mistä, mutta maku on kohdillaan. Itse tehdyissä karkeissa on sellaista juhlavaa tuntua, kelpaa laittaa jouluna kahvipöytään tai pakata lahjaksi kauniiseen rasiaan. Suklaafudge osoittautui herkulliseksi, siitä ei joulupöytään taida jäädä kuin kaunis muisto...

Ohjeet näihin herkkuihin löytyvät kuvien jälkeen.

Pieni suklaa paloiksi ja sulata vesihauteessa voin kanssa. Sekoita tasaiseksi. Lisää kondensoitu maito ja sekoita taas seos tasaiseksi. Pilko pähkinäseos ja kuivatut marjat/hedelmät ja lisää massaan. Jätä vähän päälle ripoteltavaksi. Levita n. 15x20cm vuoan pohjalle leivinpaperi. Levitä fudgemassa tasaisesti vuokaan ja ripottele loput pähkinät päälle sekä suola. (Jätin itse suolan pois, mutta laitoin suolapähkinöitä pähkinäseoksen joukkoon).

Laita vuoka kylmään reiluksi tunniksi ja leikkaa fudge paloiksi. Säilytä viileässä.

Vispaa munanvalkuaiset kiinteäksi vaahdoksi. Laita piparminttuöljyä muutama tippa. (kannattaa maistaa ja lisätä tarvittaessa.  Lisää tomusokeri ja jatka vispaamista. Massa saa olla kiinteää, mutta sellaista, että sitä pystyy pursottaa. Laita massaa pursotuspussiin ja pursota n. 3cm kokoisia kiekkoja leivinpaperille (alle esim. iso tarjotin). Anna kovettua yön yli. Sulata suklaa vesihauteessa ja pursota pursotinpussilla sitä kiekkojen päälle. Anna kovettua. Säilytä makeisia huoneenlämmössä ilmatiiviissä purkissa.

Vihreästä on tullut ihan perussuosikki jouluisin (ja vähän muutenkin). Kaunis, havunvihreä liina tuli hankittua jo viimejouluksi. Sen sijaan kankaisista lautasliinoista olen haaveillut, mutta en ole malttanut ostaa. No onneksi tuli mieleen, että voihan ne tehdä itsekin, ja ihan ilman ompelukonetta! Hain Eurokankaasta pellavaista kangasta ja leikkasin sopivan kokoisiksi. Reunoista pärvötin muutamat rivit lankaa pois, että jäivät kivasti hapsuille. Helppo homma kun mikä ja hinnaksi kahdeksalle liinalle jäi alle 10€. Tänä vuonna joulupöytää koristavat havut ja eukalyptukset. Rento asetelma ja muutama kynttilä luovat tunnelman. Muutama punainen marja antaa lisäväriä. Ruusun kiulukat olisivat todella kauniita, mutta eipä niitä taida enää tahän aikaan vuodesta löytyäkään. Haaveilen keraamisista, vähän rouheista lautasista, mutta ainakin vielä ne ovat haaveiluasteella. Arabian Teemat toimivat kuitenkin aina ja kaikkialla. 

Jouluun valmistautumiseen kuuluu tietysti leipominen ja olenkin varannut itsenäisyyspäivän piparinpaistolle. Muutamia joulukarkkejakin aion kokeilla. Se on sitten eri asia, onko niistä jouluna enää mitään jäljellä....

Sen jälkeen, kun olen liittynyt Instagramiin, joulu on alkanut tulla kotiin aiemmin ja aiemmin. Blogeja olen kauemmin lukenut, mutta niidenkään vaikutus ei ole ollut niin iso. Olen bongannut Instassa ensimmäiset joulukuuset jo marraskuun puolella! Ehkä tämä(kin) kertoo ajan muuttumisesta. Ennen kuusi tuotiin aatonaattona tai vasta aattoaamuna ja laitettiin loppiaisena ulos. Jouluvalot ripusteltiin ensimmäisen adventin kunniaksi. Nämä perinteet tuntuvat romuttuneen aikoja sitten. Kivahan se on pidentää tämän ihanan kauden parhaita nautintoja; itse olen yleensä katumme ensimmäinen (kausi)jouluvalojen ulos ripustaja, yleensä siinä isäinpäivän tienoilla. Joulu hiipii kotiin muutenkin jo pikkuhiljaa. Maltillisesti ja vähän itsekin tehden. On joka vuosi kiva väkertää jotain uutta juttua kotiin. Tänä vuonna olen tehnyt nyt niin muodikkaan kranssin, Johon löysin taannoiselta Emmas & Mamas -vierailulta kivan, huurretus lumimarjan oksan. Samaisesta paikasta löytyi The one and only Lumiukko. Englannista tullut ja käsinmaalattu. Tämä jää yhdeksi joulun perinnekoristeeksi, joka jälkipolville kulkeutukoon. Se valvoo nyt pikkuisten kuusten ympäröimänä keittiön hyllykössä. Katsotaan, jos vielä kehittelen sille jonkun lumisemman maiseman... Lapsen lelukorista nappasin makeimman, punaisen auton ja kuusella (nekin Emmes&Mamasista) koristeltuna söpö joulukoriste on valmis. Kun ikää on tullut, olen vahvahti sitä mieltä, että parasta joulussa on se odotus!

Keittiöremppa on kallista, sehän tiedetään. Mutta entäs jos rungot esimerkiksi ovat hyvässä kunnossa ja toiveissa olisikin ihan sellainen kosmeettinen freesaus? Mahdollista ja halvempaa. Omat inhokkini meidän keittiössä olivat tasot, joiden vaihdosta olen haaveillut. Keittiön alakaappien maalipinta alkoi myös joidenkin ovien osalta olemaan huonossa kunnossa, joten ihan oikeaakin tarvetta jonkin asteiselle uudistukselle toki oli. Päädyimme vaihtamaan keittiössä alaovet, tasot ja välitilan. Vaihtoehtona olisi ollut ovien maalaus, mutta päädyimme vaihtamaan alaovet kokonaan. Rohkeasti päädyin tumman harmaisiin. Mustaa en rohjennut laittamaan, kontrasti valkoisiin kodinkoneisiin tuli jo nytkin aika isoksi, joten hyvä niin. Vetimet laitettiin nekin vanhat, koska yläovissa on samanlaiset. Tasoksi valikoitui vaalea laminaatti, jossa on vähän harmahtavaa pilkkua. Välitilan seinä vaihdettiin sekin valkoiseen levyyn. Kivasti tulee avaruutta ja selkeyttä. Toin mallit kotiin, että pystyin vertaamaan yläoviin valkoisia sävyjä. Pelkona oli, että yläkaapit näyttäisivät kellertäviltä , mutta hyvät sävyt löytyivät tasoon ja välitilaan, eikä tätä efektiä tullut.

Jos mietitään haasteita tämäntyyppisessä remontissa, niin meillä jokunen ovi ei ollut standardikokoa. Ne piti erikseen tehdä ja se pidensi jonkun verran toimitusaikaa. Yllätysmomentti tuli tiskialtaan kanssa. Se oli tarkoitus hanoineen säästää, mutta se oli kiinnitetty (liimattu tms) niin tiukasti, ettei se irronnut vääntymättä. Lisäkustannuksia  tiedossa. Mahdollisuus siis päivittää allaskin oli tullut pakon sanelemana. Halusin mustan komposiittialtaan, joka keittiötoimittajalta sattui löytymään varastosta sopivasti. Ei tullut lisäodottelua onneksi. Itse asiasssa allas on parasta keittiössä, tykkään ihan hirveästi! Vanha taso oli sekin liimattu kaappien runkoihin tiukasti ja sen irrottaminen oli ollut haastavaa. Työaika siis lisääntyi arvioidusta, joka lisäsi kustannuksia. Osittaisella keittiöremontilla ei saa kaikkea, mutta sopivasti freesausta ja ison säästön toki verrattuna siihen, jos kaikki menisi uusiksi. Ja muutamaan muuttujaan kannattaa varautua, niinkuin meillä tiskialtaan kanssa kävi. 

Artiks Designin kanssa toteutettu arvonta päättyi ja voittaja on blogin tuolella osallistunut Nenna, onnea vielä!

Kodin väreihin on alkanut hiipimään taas runsaus. Ja luonto. Huomaan ihailevani vihreää yhä enemmän taas, eikä joulun läheisyys tietysti vähennä tämän värin tehoa. Pienet rustiikkiset yksityiskohdat saavat tulla osaksi sisustusta nekin. Sukkani lähes pyörivät jaloissani innosta, kun tässä taannoin eksyin Snuggin verkkosivuille. Juuri sitä, mitä itse sisustukselta kaipaan. Rouheaa, kotoisaa ja vähän hulluakin välillä. Olen ollut rennon tanskalaisen sisustuksen ystävä pitkään, mutta onko Hollanti uusi Tanska? Instassa on vilahdellut mielenkiintoisia sisustuksia Hollannista omiinkin silmiini ja Snugg tuo parhaita paloja sieltä meidän iloksi. Kivaa, vähän erilaista fiilistä sain sohvalle ihastuttavalla BY-BOOn Kyloe -hapsutyynyllä. Antaa kivaa struktuuria perustyynyjen rinnalle. Ja ikuinen rakkauteni kaikenlaisia kippoja ja kulhoja kohtaan sai täyttymyksensä, kun löysin kierrätyspuisen SNUGG kulhon. Omani on M-kokoa. Tähän saa vaikka ja mitä. Simppeli oksa ja kynttilä ovat jo yksinkertaudessaan kauniit (muistakaa paloturvallisuus, älkää jättäkö kynttilää yksin!) yhdessä. Näen jo silmissäni joulukukan sammalta juurellaan tässä kulhossa. Kaunis vihreä Rustik Lys -kynttilä läytyy sekin Snuggilta, ja palaa kauniisti ja pitkään. Hinnoiltaan tuotteet ovat muuten varsin edullisia, eli suosittelen kurkkaamaan valikoimaa.

Ja mikä parasta, Snugg tarjoaa blogini lukijoille 10% alennuksen kaikista tuotteistaan 15.12. asti koodilla PKK10

Pieni ripaus väriä piristää aina kummasti, kun muu sisustus on suhteellisen hillityn väristä. Eri tyyleillä saa ihan eri tunnelman myös, mitä tulee esimerkiksi postereihin. Seesteiset tunnelmat voivat vaihtua välillä räväkkään ja graafiseen. Graafiset linjat ovat miellyttäneet omaa silmääni aina, sekä tietty leikkisyys aiheissa. Tutustuin itselleni uuteen tuttavuuteen, Artiks Designiin, jossa oli virkistävän paljon valinnanvaraa ja myös vähän erilaisia aiheita, mihin useimmissa samankaltaisissa kaupoissa olen törmännyt. Siellä on usein tosi kivoja tarjouksiakin menossa. Nyt näyttää olevan 20€ alennus jokaista 60€ ostosta kohti. Ihastuin suunnattomasti tuohon Copenhagen Airport -julisteeseen. Oivaksi pariksi sille valikoitui hurmaava Hipster Bulldog. Tilasin tuolle koiraposterille samalla kehyksen. 

Näin joulun lähestyessä on kiva saada laittaa pystyyn taas pieni arvonta yhteistyössä Artiks Designin kanssa. Voit voittaa lahjakortin, jolla saat kaksi posteria. Arvonta on voimassa 24.11. asti ja osallistua voi täällä blogin puolella tilaamalla Artiks Designin uutiskirjeen ja jättämällä blogin kommenttikenttään viestin, laittaisitko posterit pukinpussiin vai kenties omalle seinällesi, jos arpaonni suosii. Toimiva s-posti on hyvä myös löytyä.  Voit myös osallistua Instassa. 

Onnea matkaan!

Nyt se on tapahtunut. Ensimmäinen valosarja on laitettu sisälle, tästä ei paluuta ole, vaan jouluun laskeutuminen on alkanut. Hillitsen itseni toki vielä ja nimitän näitä toki kausivaloiksi, ihan vaan itseäni nyt huijatakseni. Totuuden nimessä huomaan lietsovani jouluhysteriaa läheisimpiinkin jo (lapsiin). "Kolmen viikon päästä saa avata joulukalenterin" ei ihan taida olla viisain lause vajaa nelivuotiaalle, joka ei ymmärrä aikamääreistä tuon taivaallista. Siis kerrotaan tästä eteenpäin alati joulukalenterista kyselevälle lapselle montako päivää vielä on jäljellä. Pitäisi kai olla esijoulukalenteri, jossa avataan luukkuja ja lasketaan montako päivää on siihen, että saa avata joulukalenterin luukkuja;) 

Mutta takaisin tuohon valosarjaan. Hain astetta isomman risun sisälle ja kieputin sen ympärille valot. Näyttää kyllä kivalta varsinkin iltasella. Tämän kanssa pääsikin vielä helpolla, seuraavaksi pitää asennoitua selvittämään ulkovalosarjat, jotka ovat joka vuosi solmussa, kateissa, muuntajat hukassa ja rikki. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Oletteko jo testanneet pyykkietikkaa? Olen aiemminkin tainnut aiheesta postata, mutta se on vaan niin oiva tuote. Joihinkin vaatteisiin tulee sellainen outo, nuhjuinen tuoksu, joka ei edes pesussa lähde pois. Paitsi että lähtee, pyykkietikalla. Ja nimenomaan urheiluvaatteisiin kannattaa testailla, koska nehän ne rupeavat tuoksumaan ajan kanssa. Ja koska siivous ja pyykinpesu on väkisinkin välillä tylsää, siitä on kiva tehdä "välineurheilua". Kivoilla tuotteilla on mukava tehdä puhdasta. Ja kun tuotteet ovat ekologisia ja kotimaisia, omatuntokin kirkastuu. Pääsin testaamaan pohjalaisia Adeliina -tuotteita ja tykästyin tuotteiden lisäksi kauniiseen ulkonäköön. Pullot voivat huoleta olla näkyvillä ja käyttövalmiina, eikä niitä tarvitse piilottaa kaappien uumeniin. Pyykkietikan lisäksi olen tiskaillut astianpesuaineella, joka irrottaa rasvaa kylmempääkin vettä käytettäessä ja pyyhkinyt pintoja siivoussuihkeella. Pumppupulloa astianpesuaineelle olen käyttänyt jo pitkään, mikä on hirveän kätevä. Joskus kädet ovat niin sotkussa esim. taikinasta, että pumpusta on kätevä ottaa tiskiainettä kädelle sotkematta koko pulloa. Plussat siitä!