Pitkät pääsiäispyhät edessä ja koko perhe koossa monta päivää. Se on aika harvinaista herkkua monessa perheessä. Meilläkin muutamat aiemmat kesälomat (paitsi viimekesä, kun olin kotona äitiyslomalla) oli lomailua miehen kanssa eritahtisesti ihan siitä syystä, ettei koululaisten olisi tarvinnut ajelehtia yksin kotona puolta kesää. Pääsiäinenkään ei monelle ole perheen yhteistä aikaa, on vuorotyötä ja aloja, joissa pitää työskennellä pyhisin. Kirsikkana kakun päällä kaupan alan uudet tuulet, yötä myöten sielläkin nykyään puurretaan pyhät arjet. Huh huh. Olisi kyllä ihanaa, että perheille suotaisiin sitä yhteistä aikaa , mitä nämä pyhät ovat mahdollistaneet jossain määrin. En nyt paasaa enempää siitä, mihin se kaikki johtaa ja millaisia lapsia kasvaa tähän yhteiskuntaan näiden pienten muutosten takia, ettei menisi ihan paatokseksi. Tarkoitus oli kirjoitelle siitä, että nyt on aika nauttia siitä yhteisestä ajasta, keillä sitä on. Aurinkokin on luvannut näyttäytyä viikonloppuna, joten mikäs tässä on möllötellessä. Sitähän voisi vaikka kattaa pöytään vähän paremman aamupalan ja aloittaa aamu pitkällä aamiaisella koko perheen kesken, tai ainakin niiden, jotka ovat aamupala-aikaan heränneet:)