perjantai 26. elokuuta 2016

Syksyinen piirakka sohvan nurkassa nautittavaksi

Ajattelin jakaa teille alkavan syksyn kunniaksi vähän tällaisen lohturuuan tyyppisen piirasohjeen. Lämpimän haaleana nautittuna maku on ihanan pehmeä, juuri sopiva nautittavaksi iltasella sohvan nurkassa ja kynttilöiden palaessa. Vaikka marjapiirakat ovatkin yleensä kylmänä parhaita, niin tässä piirakassa oleva kotijuusto on se juttu, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa lämpöisenä ja pehmeänä. Alkuperäisessä ohjeessa on marjoina puolukkaa, mutta punaherukka miellyttää omia makunystyjäni sopivalla kirpsakkuudella ehkä enemmän. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, makuasioista ei voi kiistellä. Pohja oli omassani myöskin suoraa pakkasesta, valmis murotaikinapohja tällä kertaa. Nythän taitaakin olla mökkikauden päättäjäiset viikonloppuna ja monet vielä suuntaavat mökeilleen. Ensi viikolla täällä blogissa on luvassa ainakin kiva arvonta, joten pysykäähän kuulolla!

JUUSTO-PUOLUKKA(HERUKKA)PIIRAS
12 palaa

75g voita
0,5dl sokeria
1muna
1,5dl vehnäjauhoja
1tl kardemummaa
1tl leivinjauhetta

täyte:
250g leipäjuustoa
200g puolukoita tai punaherukoita
3 munaa
1prk kermaviiliä
1dl sokeria
2tl vaniljasokeria

(vaniljakastiketta tarjoiluun)

-vaahdota voi jasokeri, lisää muna ja jatka vatkaamista vielä hetki
-yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan
-levitä piirasvuokaan taikina, kuutioi juusto ja levitä palat marjojen kanssa taikinapohjan päälle
-lisää yhdistetyt täyteaineet (muna, sokerit ja kermaviili)
-peitä piiras paiston loppupuolella esim. leivinpaperilla ruskistumisen estämiseksi

paista 200 astetta 40min.





keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sieniä ja lunastettava lupaus

Joskus ihastuttavia löytöjä tulee vastaan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Joudun lähiaikoina lunastamaan tyttärelleni antamani lupauksen hamsterin hankinnasta (seitsemän vuotias mankuu hamsteria, ja äiti siirtää ongelmaa: "No sitten, kun olet kymmenen, saat hamsterin." Ja tämä päivä siis koittaa parin viikon päästä... Tytär sai koulukaveriltaan pussillisen hampin tarvikkeita ja niiden joukossa oli nämä ihanat sienet. Liekö sitten tarkoitettukin alunperin jyrsijän häkkiin nämä, mutta niin siinä kävi, että minä nämä nyt nappasin pienimmän huoneeseen koristeeksi. Pitää vielä muistaa ihanaa koulukaveria muhkeasta tavaralahjoituksesta jollain kivalla jutulla. Häkki ja rutkasti muita tarvikkeita sattui löytymään viikonlopun Juthbackan reissulta vaivaisella 5eurolla, joten eipä meiltä puutukaan enää kun se pikkukaveri, jolle tytär on nimiraatia pitänyt joka päivä. Tällä hetkellä ykkössijaa taitaa pitää Kalle ja Beibi. Pertti tippui pari päivää sitten top kakkosesta. Ne on tärkeitä juttuja nämä:)








maanantai 22. elokuuta 2016

Voi veitsi!

Moniin joka päivä tai kohtuullisen usein tarvittaviin juttuihin ei aina malta satsata. Sen sijaan kivalta näyttäviin, mutta enemmän turhiin on mukavampi kuluttaa, kuulostaako tutulta? Rupesin tätä asiaa ajattelemaan enemmänkin, kun suhautin tämän puisen voiveitsen kannan mustaksi ja rupesin sitä kuvailemaan. Aterimet ja kaikenlaiset ottimet ovat sellainen asia, joka saattaa monella olla retuperällä, vaikka niille on käyttöä aina ja kun kerran on satsannut hyviin, ne kestävät todennäköisesti lopun elämää. Meillä on ruoka-aterimet hyvällä mallilla, Hackmannin Careliat ovat palvelleet jo useamman vuoden ja edelleen valitsisin tämän sarjan sen kauneuden ja hyvän tuntuman vuoksi. Ja tästä pääsemme tähän puiseen veitseen: ainoa asia, mikä näissä aterimissa on vikana, on veitsen kapea kärki, jolla on aika huono ottaa voita rasiasta. Voirasia menee myös kaivellun näköiseksi nopeasti, kun siitä ei näillä veitsillä saa sulavasti otettua voita. Tällä puisella sen sijaan meininki on ihan toinen; toimii tässä tarkoituksessa just eikä melkeen. Vieraspöytäänkin on kiva laittaa vaikkapa munavoille vähän spesiaalimpi veitsi. Mutta entäs ne puuttuvat jutut? Vähän isompia lusikoita ottimiksi vaikka joululaatikoille pitäisi investoida. Kaikenmaailman muovikauhoja löytyy, mutta eihän niiden rivi joulupöydässä niin kivalta näytä. Pitääkin ottaa asiaksi, jouluunkaan ei ole niin pitkä aika enää.





perjantai 19. elokuuta 2016

Maailmanlopun meininkiä

Niin paljon tekemistä ja ideoita, mutta niin vähän aikaa niiden toteuttamiseen. Siltä välillä tuntuu. Kun töiden aloitus lähestyy, on tullut tarve toteuttaa jos jonkin näköisiä projekteja "kun vielä ehtii". Huh-huh, ei ehdi ja eihän se elämä tähän pysähdy, vaikka töissäkin käy. Silti tulee sellainen kumma maailmanlopun meininki kaikkeen tekemiseen. Tunnistaako kukaan itsessään samaa esimerkiksi viimeisenä kesälomaviikkona tai hoitovapaiden lopun lähestyessä? Autotallissa on taas yksi projekti, ihan mahtava lokerikkohyllykkö, josta irroittelen maalia kuumailmapuhaltimella (ne maalihuurut ovatkin melkoiset...) ennen loppusilausta. Olen siitä ihan intopiukeena ja tuskin maltan odottaa, että saan sen sisälle. Paikka vaan on (yllätys) vielä auki, minne sen laittaisin.  Kirppiksellekkin pitäisi syyskamoja viedä. Huomenissa on kuitenkin yksi meikäläisen kesän kohokohta ja must-tapahtuma. Uudessakaarlepyyssä Juthbackan jokavuotiset rompepäivät. Nehän alkavat jo itseasiassa tänään, mutta me suunnataan huomenna, kun lapsetkaan eivät ole koulussa. Viime vuonna lähdin metsästämään sinne pärekoria lehdille, ja se löytyikin. Nyt ei ole mielessä mitään erikoista, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö kotiin taas jotain löytyisi;) Mukavaa viikonloppua teillekkin, toivottavasti aurinko paistelisi oikein kunnolla!











keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kirkkautta kasvoille

Hyppään poikkeuksellisesti kauneudenhoidolliseen postaukseen täällä blogissa, kutsutaan tätä vaikka syyssiivoksi! Sain testattavaksi yhteistyönä MayBautyn kanssa heidän The Incredible Face Mask -kasvonaamioita. Tuote lupaa poistaa mustapäät, rasvan, kuolleen ihosolukon ja epäpuhtaudet kasvoilta. Tuotetta ei ole testattu eläimillä. Päätimme tyttäreni kanssa tehdä naamiot yhdessä, vähän tällainen äiti-tytär -juttu. Olen itse äärettömän laiska ihonhoitaja -tunnustan. Joten mikä sen mahtavampi tilaisuus puhdistaa kasvot tämän avulla?!  T-alueella on suurentuneita, talin täyttämiä huokosia paikoitellen. Iho on varsinkin talvisin pintakuiva. Tyttärellä, joka parin viikon päästä täyttää kymmenen, löytyy otsalta lähinnä ikään kuuluvaa hormoninäppyä. Innokkaina ryhdyimme testailuun.




1. Naamiot on pakattu käteviin kertakäyttöpakkauksiin ja mukana tulevan siveltimen avulla levitys on helppoa.







2.Maskin koostumus on aavistuksen siirappimainen ja tuoksu on mieto ja raikas.





3. Tuote oli helppo levittää kasvoille. Ihan tasaista kerrosta en saanut, vaan iho paistoi jostain kohti läpi. Se ei kuitenkaan vaikuttanut naamion käyttöön, vaan se toimi ohuemmissakin kohdissa. Naamio tuntui vähän kiristävältä kuivuessaan, muttei pahalta ollenkaan. Naamion annetaan vaikuttaa 30-45 minuuttia. Sen aikaa voikin vaikka ottaa vähän rennommin.






4. Naamion poistaminen oli jopa hauskaa, sillä se lähti yhtenä kappaleena lähes irti. Aremmilla alueilla tuntui, kuin laastaria olisi poistanut ihosta, mutta muuten tunne ei ollut paha. Naamioon jäi kiinni huokosista irronnutta talia, sekä ihokarvoja jonkun verran. Kasvojen reuna-alueita kannattaa siis välttää, siellä kun alkaa jo hiuksia tulla vastaan. Iho tuntui parin tunnin päästä mukavan keveältä ja huokoset puhtaammilta ja pienemmiltä lähitarkastelussa. Plussana se, ettei ihoa kiristänyt eikä kuivaa tunnetta naamion poiston jälkeen tullut. Tyttären nuoressa ihossa en muutosta huomannut niin paljon kuin omassani silmämääräisesti, sillä isoja huokosia ei ole. Kuollutta ihosolukkoa toki irtoaa niin nuorilta kuin vanhemmiltakin.  Aion ehdottomasti uusia naamion muutamien päivien päästä. Suositus on 1-2 kertaa viikossa, jolloin säännöllinen käyttö auttaa pienentämään huokosia.


Nyt teillä lukijoilla on mahdollisuus testata tätä tuotetta 30% alennuksella, jonka saa koodilla
puolimask  

Helpoiten saat alennuksen klikkaamalla tätä linkkiä, jossa alennus aktivoituu automaattisesti.



maanantai 15. elokuuta 2016

Lehtikaalimuhennosta

Mitenkähän en ole ennemmin lehtikaaliin tutustunut? Kaaliruuat ovat ihan ykkösherkkua itselleni, mutta jostain syystä lehtikaalia ei ole tullut ostettua ikinä. Onneksi tein poikkeuksen. Siitä tulee nimittäin ihana muhennos joko lisäkkeeksi, tai niinkuin itse tein, perunan/pastan korvikkeeksi. Olen muutamia viikkoja jättänyt valkoiset vilja, sokerit ja perunat pois muutamia "herkkupäiviä" lukuunottamatta. Kun muu perhe lounasti eilen broilerista currykastiketta ja nuudeleita, korvasin nuudelit tuolla lehtikaalimuhennoksella. Hyvää!

Pakkaus lehtikaalia, n. 8-10 lehteä
sipulia
1dl kermaa
mustapippuria
suolaa
valkosipulinkynsi
1rkl rasvaa

-pilko lehtikaali krouvilla kädellä suikaleiksi, samoin sipuli
-kuullota kaaleja rasvassa muutama minuutti sipuleineen
-lisää kerma ja puristettu valkosipuli
-hauduta miedolla lämmöllä 10-15min.
-mausta




lauantai 13. elokuuta 2016

Kolhoa kauneutta

Pieni kaiverrus kävi sydänalassa, kun muutama päivä sitten huomasin lehdessä paikallisen sisustusliikkeen, Glo Interiorin, loppuunmyynti-ilmoituksen. Liikkeen omistaja on vanha työkaverini muutamien vuosien takaa, siksikin tuntui kurjalta. Harmittaa kyllä äärettömästi kivijalkaliikkeiden puolesta tänäpäivänä. Se on kivinen ja raskas tie näinä nettikauppojen aikoina. Ostoskeskukset ovat täynnä samojen ketjujen liikkeitä joka kaupungissa ja yksityiset erikoisliikkeet tulevat ja menevät. Ihme, että joku jaksaa vielä edes yrittää. Suosikaa paikallisia kivijalkaliikkeitä ystäväiset, ne tuovat rikkautta kaupunkikuvaan. 

Käväisin loppuunmyynnissä eilen ja löysinkin kivoja juttuja (yhden rikoin samantien kotona, damn!). Tämä Nordalin karhean kaunis ruukku oli pakko saada. Se sopii keittiöön lokerikon ja puisen kaukalon rinnalle just eikä melkeen. Mustia kruunukynttilöitä varasin myös talven varalle, sillä niitä on vaikea löytää muualta. Yksi peilikin jäi vähän kaihertamaan, tässä mietin vielä paikkaa, minne se sopisi ennenkuin käyn katsomassa, vieläkö se on jäljellä.